Marmorointia

Aloitin marmorin tekemisen tuttuun tapaan vesihionnalla.
Pohjamaalin sitkeys on sitä luokkaa, että sitä ei oikein kuivahiontana pysty työstämään. Vesihionnassa melkein tärkeintä on pestä osat välittömästi hionnan jälkeen, sillä muuten hiontajäte kuivuessaan tarttuu kovaa kiinni pintaan. Käytin vesihionnassa #600 ja #800 karkeuksia.

Osien hionnan jälkeen suojasin ne uudelleen, sillä usein maalatessa kosteat tai pölyiset suojaukset aihettavat mittavia ongelmia. Käytän suojaamiseen 3M:n suojausmuovia tai peitepaperia, tässä tapauksessa molempia. Suojasin myös pöytälevyn uudella paperilla.

Pohjasävy määräytyy sisustan muun sävytyksen mukaan...

Tässä työssä käytän mielelläni kumihanskoja...

Marmoroinnilla tarkoitetaan tässä marmorinkaltaisen kuvion maalaamista nykyaikaisin materiaalein.
 "Oikea" marmointi on perinteinen menetelmä, jossa käytetään apuna perinteisiä materiaaleja, jotka valitettavasti eivät kestä kulutusta.

Olen lainannut käyttööni vanhojen mestarien työtavoista sopivaksi katsomani työvaiheet ja muuntanut materiaalit nykyaikaan soveltuviksi, sillä opettamani teollisen pintakäsittelyn perusfilosifiaan kuuluu nähdäkseni maalausmenetelmien päivittäminen sitä mukaa kun uusia menetelmiä ja materiaaleja tulee käyttöön.

Ensimmäinen työvaihe on soveltuvan muovipussin palan etsintä jota käytetään "töpöttimenä". Valitsin toiseksi marmorin pääsävyksi hieman vaaleamman keltaisen kuin pohjalle ruiskutettu sävy, ja töpötin maalin kivimäistä pintaa jäljitteleväksi kerrokseksi ensimmäisen sävyn päälle.

Maali painellaan muovipussia apuna käyttäen kivimäiseksi kuvioksi pohjasävyn pintaan. Tässä työvaiheessa ei ole pahitteeksi vaikka olisi tutustunut etukäteen erilaisten kivilaatujen koostumukseen, jolloin niitä on helpompi maalilla toistaa....

Niin sanottu suonistus maalattiin kynäruiskulla vaalean ruskean ja oranssin sävyillä. Perinteisessä menetelmässä tämä työvaihe tehdään kuultavan maali/lakkakerroksen päälle ja häivytetään reunat sientä tai riepua apuna käyttäen.

Lopuksi maalasin tumman ruskealla suonistuksen tarkat kohdat, kynäruiskua apuna käyttäen.

Osat valmiiksi marmoroituina. Vaikeinta marmoroinnissa on tehdä riittävän vähän kuviointia, sillä monesti varsinkin alkuun tulee tehtyä liikaa suonistuksia.

Osat lakattiin tuttuun tapaan joustavalla, puolikiiltävällä lakalla. Marmorointi maalausmenetelmänä on näyttävä kuviointimenetelmä.