Corvette-projektia ja vähän muutakin

Nyt näyttää jo tosi hyvältä, sillä Corvetten kori on jo eristevärissään. 

Epoksipinnoite paljastaa pinnasta muodot, sekä mahdolliset virheetkin

 Ville Kivistö ja Toni Silvonen venyivät perjantaina aina viiteen asti illalla kun ruiskuttivat autoa. Tänään menikin päivä sitten koria uunittaessa, sillä halusin antaa riittävästi lämpöä autolle ennen hiomavärin maalaamista. Täytyy kyllä antaa näin ihan julkisestikin tunnustusta oppilaille, sillä projekti ja muut työt etenevät hallissa huimaa vauhtia.

Kävimme oppilaiden kanssa tutustumassa Raamarit Oy:n, joka tuo kynäruiskuja ja taiteilijatarvikkeita maahan. Mukana oli Salla, Sade ja Hanna, jotka maalaavat American Car Showssa pinstripe-siveltimillä työnäytöksessä. Mukana oli myös Toni ja Anzelika, joiden opiskelut painottuvat erikoismaalaukseen ja yrittäjyyteen, lähinnä tutustumassa yritykseen sekä luomassa jo suhteita koulun jälkeistä elämää ajatellen. Anzelika tosin maalaa kynäruiskulla pääsiäisenä messuosastolla joten katsottiin samalla koululle uutta, hiljaisempaa messukompuraa. Tänään osa oppilaista oli taas ylitöissä, joten aloin itse suosiolla työpäivän jälkeen päivittämään sähköistä päiväkirjaa, joka on jäänyt vähemmällä huomiolle tänä vuonna.

Oppilastietokoneet saapuivat, ja testasimmekin heti uutta parviluokkaa, mutta taisivat olla vielä pimeänä nuo nettipiuhat. Soitto IT-tukeen, ja Kalmarin Janne kävi kytkemässä piuhat kuntoon. Sain itsellenikin uuden tietokoneen, joka toivon mukaan nyt sitten pysyykin opettajakoneena, sillä vanha kone olikin melkoisen kittipölykerroksen kyllästämä.

Kotiin päästyäni soittelin Henkalle Ridin'&Drivin'-lehteen, ja varasin seuraavaan numeroon tilaa Äijäruokaa-jutulle. Kävimme Salakarin Markon kanssa maaliskuun alussa haastattelemassa Sami Garamia ja tietenkin maistelemassa keittiömestarin villisikaruokaa. Marko hoiteli valokuvauksen kun itse kirjoittelin käsin pakkasessa juttua vihkoon, kaikkea sitä ihmiset lomallaan tekevätkin....

No ilmeisestikään Insinööri Salakari ei sitten omaa itsesuojeluvaistoa, sillä me muut olimme aidan ulkopuolella, kun Salakarin piti päästä kuvaamaan aitauksen sisäpuolelle... Siellä oli vain sellaiset parisataa villisikaa.... Selvästi tuo vasemmalla oleva sika vieroksuu Salakaria, mutta ihmeellisesti siat jättivät Markon rauhaan...

Melkoisen tapahtumarikas maanantai, sillä sain lisäksi vielä maalattua omassa firmassani kesken olevaa muotokuvaa taas aika harppauksen eteenpäin, mutta siitäkin sitten myöhemmin kun voin laittaa kuviakin tänne blogiin. Kuva on tarkoitus antaa saajalleen lahjaksi, joten en voi ennen merkkipäivää laittaa mitään ko. kuvasta tänne..