Kynäruiskun pesua ja Corvette-projektin seurantaa

Maalailin eilen taas omassa firmassani kynäruiskulla.
Nämä nykyiset vesiohenteiset maalit ovat vanhoihin verrattuna parempia muuten paitsi että kuivuvat nopeammin ruiskun sisälle kuin vanhat liukkarit. Huomasinkin että taas ruiskut ovat huoltoa vailla joten päätinkin pyhittää illan ruiskujen huollolle.

Ykkösruisku, eli Iwatan CM-SB huollettuna. kokeilin tällä kertaa puhdistusainetta, jonka sain koekäyttöön SP-Automaaleista jo vuosi sitten.

Airbrush cleaning fluid on uusi tuttavuus, johon suhtauduin hieman varauksella. Kunnon tinneriä sen pesuaineen olla pitää, näin vanhempana maalarina olen aina ajatellut. Luin käyttöohjeen pullon takaa, ja huomasin että ei tarvitse kuin huuhdella ruisku mukamas tällä ihmeaineella, niin kuivunut vesiohenteinen irtoaa... Tämä tiskiveden oloinen ja lähes hajuton aine on myös vaarallista roiskeina iholla ja silmissä, joten suojavarustus pitää olla sen mukainen, suojalasit ja hanskat vähintäänkin.

No katsotaan sitten mihin litku pystyy, huoltovuorossa Iwatan HP-C, jota käytän eri sävyjen ruiskuttamiseen ja joka näin ollen on taatusti likainen.

Valitsin tarkoituksella lähes likaisimman ruiskun mitä hyllystä löytyy, että näkee kuinka aine tehoaa. HP-C ruiskulla on ruiskutettu putkeen kuukauden verran ilman huoltoa, ja neulakin alkaa olla jo vaihtokunnossa. Kaadoin ohjeen mukaisesti pullosta puhdistusainetta ruiskun päälle ja odotin pari minuuttia alkaako aine vaikuttamaan.

Vaikea kuvata yhdellä kädellä tätä litkun levittämistä ruiskun pinnalle, mutta sain kuin sainkin tipasta kuvan ilmassa!!

Ihme kyllä litku tuntui toimivan varsin hyvin. Pakko oli koittaa myös ärtyykö iho ilman kumihanskaa, sillä litku ei näyttänyt eikä haissut vaaralliselta. En kuitenkaan suosittele käyttämään tätä vastoin pakkauksen ohjeita, mutta lyhytaikainen altistus ihokosketuksessa ei vielä aiheuttanut mitään reaktiota.

Aine toimi kuten ruiskun huoltoneste, ja iholla tuntuikin samankaltaiselta. Huuhtelin ruiskun vielä puhdistamisen jälkeen huolellisesti laskemalla alkoholipitoista vesivärien ohennetta läpi ruiskusta. Jätin ruiskun lopuksi vielä likoamaan vesiohenteisen maalin puhdistusnesteeseen.

Corvette-projektin osalta taas näyttää päivä päivältä paremmalta, voin ilmeisesti alkaa jo nukkumaan yöni rauhassa sillä auto on hiomavärissä ja tänään osin hiottukin.

Veini Pirttilahti SP-Automaalit Oy:sta kävi katsomassa projektin edistymistä, ja tietenkin tarkkana miehenä löysi kitattavaa.

Corvette-projektia ja vähän muutakin

Nyt näyttää jo tosi hyvältä, sillä Corvetten kori on jo eristevärissään. 

Epoksipinnoite paljastaa pinnasta muodot, sekä mahdolliset virheetkin

 Ville Kivistö ja Toni Silvonen venyivät perjantaina aina viiteen asti illalla kun ruiskuttivat autoa. Tänään menikin päivä sitten koria uunittaessa, sillä halusin antaa riittävästi lämpöä autolle ennen hiomavärin maalaamista. Täytyy kyllä antaa näin ihan julkisestikin tunnustusta oppilaille, sillä projekti ja muut työt etenevät hallissa huimaa vauhtia.

Kävimme oppilaiden kanssa tutustumassa Raamarit Oy:n, joka tuo kynäruiskuja ja taiteilijatarvikkeita maahan. Mukana oli Salla, Sade ja Hanna, jotka maalaavat American Car Showssa pinstripe-siveltimillä työnäytöksessä. Mukana oli myös Toni ja Anzelika, joiden opiskelut painottuvat erikoismaalaukseen ja yrittäjyyteen, lähinnä tutustumassa yritykseen sekä luomassa jo suhteita koulun jälkeistä elämää ajatellen. Anzelika tosin maalaa kynäruiskulla pääsiäisenä messuosastolla joten katsottiin samalla koululle uutta, hiljaisempaa messukompuraa. Tänään osa oppilaista oli taas ylitöissä, joten aloin itse suosiolla työpäivän jälkeen päivittämään sähköistä päiväkirjaa, joka on jäänyt vähemmällä huomiolle tänä vuonna.

Oppilastietokoneet saapuivat, ja testasimmekin heti uutta parviluokkaa, mutta taisivat olla vielä pimeänä nuo nettipiuhat. Soitto IT-tukeen, ja Kalmarin Janne kävi kytkemässä piuhat kuntoon. Sain itsellenikin uuden tietokoneen, joka toivon mukaan nyt sitten pysyykin opettajakoneena, sillä vanha kone olikin melkoisen kittipölykerroksen kyllästämä.

Kotiin päästyäni soittelin Henkalle Ridin'&Drivin'-lehteen, ja varasin seuraavaan numeroon tilaa Äijäruokaa-jutulle. Kävimme Salakarin Markon kanssa maaliskuun alussa haastattelemassa Sami Garamia ja tietenkin maistelemassa keittiömestarin villisikaruokaa. Marko hoiteli valokuvauksen kun itse kirjoittelin käsin pakkasessa juttua vihkoon, kaikkea sitä ihmiset lomallaan tekevätkin....

No ilmeisestikään Insinööri Salakari ei sitten omaa itsesuojeluvaistoa, sillä me muut olimme aidan ulkopuolella, kun Salakarin piti päästä kuvaamaan aitauksen sisäpuolelle... Siellä oli vain sellaiset parisataa villisikaa.... Selvästi tuo vasemmalla oleva sika vieroksuu Salakaria, mutta ihmeellisesti siat jättivät Markon rauhaan...

Melkoisen tapahtumarikas maanantai, sillä sain lisäksi vielä maalattua omassa firmassani kesken olevaa muotokuvaa taas aika harppauksen eteenpäin, mutta siitäkin sitten myöhemmin kun voin laittaa kuviakin tänne blogiin. Kuva on tarkoitus antaa saajalleen lahjaksi, joten en voi ennen merkkipäivää laittaa mitään ko. kuvasta tänne..

Työhyvinvointia ja maalausta opettamisen ohessa

Viime päivät ovat menneet todella vauhdikkaasti työn merkeissä.
Sain viikonloppuna valmiiksi uudet sinisen korttisarjan originaalit ja tilasin lisää taulunpohjia. Olikin materiaali vaihtunut, sillä entistä MDF-levyä ei enää valmisteta joten siirryin HDF-levyyn, josta sainkin seikkaperäisen luennon teehuoneessamme Insinööri Salakarilta... Kaikkea nuo insinöörit jaksavat keksiäkin...


Opetuspuolella selvisi, että saamme piakkoin lisää oppilaskannettavia, joita voi käyttää vaikkapa näihin blogituksiin. Kuuselan Hannun kanssa on paljon puhuttu sosiaalisen median opetuksesta. Toivonkin että en tuputa näitä systeemejä liikaa oppilaille, etteivät vaan kyllästy näihin juttuihin. Kollegani Janin kanssa istuimme tänään kuin tatit aikuiskoulutuksen perehdytyspalaverissa... Kovin tuntui asiat monimutkaisilta ja päänsärky olikin yksi tuliainen siitä kokoussessiosta.

Nyt on sitten aika lähteä vähän verryttelemään paikkoja Aikidosalille. Aloitin aikidon tarpeesta pudottaa painoa ja korottaa kuntoa, mutta olen oppinut tähän mennessä kaatumaan erittäin lahjakkaasti hieman avustettuna joka suuntaan ja vasta toinen polvi on saatu remonttiin yhden murtuneen varpaan ohella.

 

Tässä vähän videota mistä siinä aikidossa on kyse.. 

 Luulin että aikido on sellaista kevyttä ja hidasta tällaiselle keski-ikäiselle äijälle soveltuvaa helppoa hommaa, mutta yllätyksekseni aikaisempi harrastuneisuuteni Ju-Jutsun parissa tuntuu tähän verrattuna kevyeltä. Aikido vaatii harrastajaltaan pirullisen tarkkaa ajoitusta ja vähintäänkin lievää kieroutta tekniikoiden tekemisessä. Useinkin luulee lentävänsä ihan eri suuntaan kuin mihin sitä sitten kapsahtaakaan, varsinkin jos on muistanut leukailla noille meidän mustan vyö omaaville taitajille ennen harjoituksia. Ensivaikutelma koko lajista oli että ihme pyjamahousut äijillä päällä, mutta nyt puolen vuoden kokemuksella voin sanoa että kovia äijiä nuo taitajat.

Puumiekkakin tuli hommattua, ja mietittiin että onhan ne japanilaiset samurait olleet kovia jätkiä, kun tekivät aikanaan miekalla harakirin, mutta tuolla tylsällä miekalla jos tekisi saman, olisi varmasti kovempi... No leukailu sikseen, puumiekan heiluttelu onkin kovempaa puuhaa kuin alkuun luulin, sillä hartiat ja kädet olivat sitten maitohapoilla ensimmäisen keppireenin jälkeen kolmatta päivää... Jopa osa oppilaista kyseli että mitä sulle on tapahtunut kun näytät niin väsyneeltä... Vaimo taasen ihmettelee että iso mies ja jaksaa heilua puisen miekan kanssa... Että sellaista, pitääkin tästä lähteä harrastamaan työhyvinvointia...

Opetusmateriaalin tekoa ja sinistä joulua

Eilinen ilta menikin sitten ihan heittämällä, sillä opettelin Moviemakerin käyttämistä...
Yli kolme tuntia tehokasta työaikaa parin onnettoman klipin valmistamiseen sain kulumaan, mutta onneksi tutustuminen aiheeseen pienentää seuraavalla kerralla työajan kulumista huomattavasti. Maalausrintamalla ei ole kovin paljoa tapahtunut, mitä nyt muutama joulukorttiaihe valmistunee tulevana viikonloppuna.

Tässä yksi tyylinäyte parin vuoden takaa

Siniset joulukorttiaiheet ovat haastavia maalattavia, koska niiden sävymaailma on sinertävä hämärä, tai oikeastaan mielikuva siitä hämärästä... Tämä tonttukuva on yksi onnistuneimmista joulukorttiaihesta joita olen maalannut. Haastavuutta lisää myös kuvien toimiminen sarjana, sillä yksi maalaus on kohtuullisen ongelmatonta tehdä verrattuna vaikkapa 8 maalauksen samankaltaiseen sarjaan.

Tämä on vähän yksinkertaisempi kuin tonttukuva, mutta sopii sen seuraksi korttisarjaan

Tässä esimerkkinä neljän painatusoriginaalin sarja juuri lakkauksen jälkeen

Olen maalannut varmaankin yli 300 erilaista korttiaihetta, joten toisinaan on vaikeaa keksiä uutta samasta aiheesta... Tänä vuonna maalaan enemmän kaupunkimaista joulua kuin ennen.

Kun joulukortit on maalattu, alkaa haastavampi aihe, sillä Korttituote haluaa uusia uskonnollisia aiheita tulevaksi jouluksi. Niissä haasteen luo tietyn tunnelman saavuttaminen, sillä uskonnollisten korttien tulisi olla rauhallisia ja myös historiallisesti oikein tehtyjä.(jouluevankeliumiin liittyvät aiheet eritoten)

Tässä valmiiksi suunniteltu jouluevankeliumi-kirjasen kansi

Tässä on ehkäpä pidetyin maalaamani uskonnollinen aihe

Enkelien kasvojen maalaus on todella vaativaa, sillä lähes kaikilla on omanlainen käsityksensä enkeleistä....

Muovinkorjausta ja muuta mukavaa

Nyt vierähtikin viikko ennen kuin ehdin tänne blogiin mitään lisäilemään.
Opettajan ominaisuudessa teen muutaman kerran vuodessa jonkun työn näytöksenomaisesti oppilaille, jotta näkevät myös soveltavan osion eri maalaustekniikoista. Keskiviikkoisin meillä on täysi työpäivä opiskelua, joten aloitin aamusta auton puskurin korjauksen ja paikkamaalauksen opettamisen. Tavoitteena oli saada vaurio korjattua ja maalattua päivän aikana siten että auton voisi luovuttaa asiakkaalle valmiina päivän päätteeksi. Oppilaiden tehtäväksi jäi seurata työskentelyä ja kuunnella selostustani eri työvaiheista samalla muistiinpanoja tehden. Tämä oli lähes kaikille oppilaille ensimmäinen kosketus muoviosien korjaamiseen kemiallisesti, joten katsoin parhaaksi vielä kirjata eri työvaiheet tänne blogiinkin.

Ensiksi korjattava alue tarkastetaan silmämääräisesti sekä tietenkin pestään huolellisesti rasvanpoistoaineella. Myös puskurin materiaali tulee selvittää, tässä tapauksessa arvioin puskurin olevan PP-muovia, joka vaatii elastisen muovinkorjausaineen.

Vaurio lähikuvassa. Puskurin materiaali on ohutta ja erittäin joustavaa.

Huolellisen rasvanpoiston ja rekisterikilven irrottamisen jälkeen porasin reiän halkeaman äärimmäiseen laitaan estämään mahdollisen halkeaman jatkumisen.

Maali tulee poistaa huolellisesti vaurion ympäriltä, sillä muovinkorjausaineen alle ei saa jäädä yhtään maalijäämiä. Aloitin maalinpoiston #180 karkeudella, ja pyrin pitämään hionta-alueen mahdollisimman suppeana.

Maalin poistamisen jälkeen hioin halkeamasta särmät pois, jonka jälkeen osan sovittaminen oikeaan asentoon helpottui. Muovi vääntyy tai venyy usein tämänkaltaisissa vaurioissa, joten särmien hiominen on lähes ainoa ratkaisu saada kappale oikeaan muotoonsa. Käytin käsinhionnassa #80 karkeutta sauman särmien poistoon sekä pokkauksen hankalien kulmien maalinpoistoon.

Käyttämäni 3M-muovinkorjausjärjestelmä sisältää liimattavan tukipalan puskurin taustapuolelle. Tässä leikataan tukipalaa sopivan kokoiseksi.

Ennen taustatukipalan liimaamista tausta sivellään pakkauksen mukana tulleella tartunta-aineella, ja odotetaan ohjeen mukainen aika ennen taustatuen liimaamista. Kannattaa noudattaa muovinkorjausaineen valmistajan ohjeita tarkalleen ja lukea ne kokonaisuudessaan ennen korjauksen aloittamista.

Muovisen tuen ujuttaminen vauriokohdan taakse oli tässä tapauksessa hieman työlästä, kannattaa olla tarkkana ettei tee lisää vaurioita tai vahingossa väännä halkeamaa suuremmaksi...

Tukilappu liimattuna puskurin taustapuolella vaurion saumaa tukemaan. Tarkasta tässä vaiheessa että korjattava kohta ei ole jännityksellä mihinkään suuntaan.

Sauma viistetään käyttäen apuna pientä hiomakonetta, jossa on #80 karkeuksinen hiomalaikka. Viistäminen pitää tehdä ns. läpi asti, eli materiaali on vaurion kohdalta erittäin ohut, ja viisteen tulee olla noin 2-3 cm halkeaman molemmin puolin jotta korjausmateriaalille saadaan riittävä tartuntapinta-ala.

Ennen kuin tähän vaiheeseen päästään, vauriokohta on hiottu #180 karkeudella hiomakoneella ja siihen on pölynpoiston jälkeen ruiskutettu muovitartunta-primer(Riippuu muovilaadusta ja käytettävästä paikkamateriaalista, onko primerointi pakollista)

Ennen kuin 2-K muovikorjausainetta laitetaan korjattavaan kohteeseen, tulee ensin puristaa ilman sekoitusnokkaa sentti pari purkista ainetta ulos, jotta voi todeta korjausaineen seossuhteen toimivuuden. Sekoitusnokan asentasen jälkeen pursotetaan uudelleen noin 2 cm pätkä korjausainetta esim. suojapaperiin, jotta korjausaineen eri komponenttien sekoittumisen voi todeta.

Tässä menossa kolmas kittauskerta muovikorjausaineella. Kittausten välissä karhensin kiiltäviksi jääneet kohdat aina karhunkielellä. Muovinkorjausainetta voi hioa #180 karkeudella helposti.

Kun korjattava kohta oli saatu hiomalla oikeanlaiseksi, tasoitin vielä hiomanaarmut pois #240 ja #360 karkeuksilla kuivahiontana. Tämän jälkeen ruiskutin SEM-tartunta/hiomamaalin spraypullosta muovikorjausaineen päälle suoraan. Kun vauriokohta oli kuivunut, hioin sen pehmeäselkäisellä #400 hiomapaperilla ensin tasaiseksi, jonka jälkeen viimeistelin #600 ja #800 karkeuksilla.

Varsinainen maalaus suoritettiin Spies Heckerin Hi-Tec-maalilla, lopputulokseen voi olla kyllä melko tyytyväinen. Tein häivytysmaalauksen blenderiä apuna käyttäen.

Lopuksi lakkaa vielä maalin päälle..

 Sain auton valmiiksi lähes minuutilleen määräajassa, sillä asiakkaan saapuessa hakemaan autoa maalaamon kello näytti kahta minuuttia uunitusaikaa olevan jäljellä... Suurkiitokset Sallalle toimimisesta koko päivän valokuvaajana. 

Korostan vielä että muovinkorjausta tehtäessä tulee olla erittän huolellinen ja lukea käyttöohjeet ennen työn aloittamista. Myös työskentelypaikan siisteys vaikuttaa dramaattisesti työn onnistumiseen, sillä korjausmassalla on ikävä taipumus tartuttaa roskat itseensä.

Marmorointia

Aloitin marmorin tekemisen tuttuun tapaan vesihionnalla.
Pohjamaalin sitkeys on sitä luokkaa, että sitä ei oikein kuivahiontana pysty työstämään. Vesihionnassa melkein tärkeintä on pestä osat välittömästi hionnan jälkeen, sillä muuten hiontajäte kuivuessaan tarttuu kovaa kiinni pintaan. Käytin vesihionnassa #600 ja #800 karkeuksia.

Osien hionnan jälkeen suojasin ne uudelleen, sillä usein maalatessa kosteat tai pölyiset suojaukset aihettavat mittavia ongelmia. Käytän suojaamiseen 3M:n suojausmuovia tai peitepaperia, tässä tapauksessa molempia. Suojasin myös pöytälevyn uudella paperilla.

Pohjasävy määräytyy sisustan muun sävytyksen mukaan...

Tässä työssä käytän mielelläni kumihanskoja...

Marmoroinnilla tarkoitetaan tässä marmorinkaltaisen kuvion maalaamista nykyaikaisin materiaalein.
 "Oikea" marmointi on perinteinen menetelmä, jossa käytetään apuna perinteisiä materiaaleja, jotka valitettavasti eivät kestä kulutusta.

Olen lainannut käyttööni vanhojen mestarien työtavoista sopivaksi katsomani työvaiheet ja muuntanut materiaalit nykyaikaan soveltuviksi, sillä opettamani teollisen pintakäsittelyn perusfilosifiaan kuuluu nähdäkseni maalausmenetelmien päivittäminen sitä mukaa kun uusia menetelmiä ja materiaaleja tulee käyttöön.

Ensimmäinen työvaihe on soveltuvan muovipussin palan etsintä jota käytetään "töpöttimenä". Valitsin toiseksi marmorin pääsävyksi hieman vaaleamman keltaisen kuin pohjalle ruiskutettu sävy, ja töpötin maalin kivimäistä pintaa jäljitteleväksi kerrokseksi ensimmäisen sävyn päälle.

Maali painellaan muovipussia apuna käyttäen kivimäiseksi kuvioksi pohjasävyn pintaan. Tässä työvaiheessa ei ole pahitteeksi vaikka olisi tutustunut etukäteen erilaisten kivilaatujen koostumukseen, jolloin niitä on helpompi maalilla toistaa....

Niin sanottu suonistus maalattiin kynäruiskulla vaalean ruskean ja oranssin sävyillä. Perinteisessä menetelmässä tämä työvaihe tehdään kuultavan maali/lakkakerroksen päälle ja häivytetään reunat sientä tai riepua apuna käyttäen.

Lopuksi maalasin tumman ruskealla suonistuksen tarkat kohdat, kynäruiskua apuna käyttäen.

Osat valmiiksi marmoroituina. Vaikeinta marmoroinnissa on tehdä riittävän vähän kuviointia, sillä monesti varsinkin alkuun tulee tehtyä liikaa suonistuksia.

Osat lakattiin tuttuun tapaan joustavalla, puolikiiltävällä lakalla. Marmorointi maalausmenetelmänä on näyttävä kuviointimenetelmä.

Kynäruiskutöiden viimeistelyä

Maaleista
Maalaan nykyisin vesiohenteisilla Spies Heckerin Hi-tec-väreillä, jotka ovat uusimman maalisukupolven tuotteita. Vaihdoin maalilinjaston viime vuonna suoraan liuotinohenteisista näihin uusimpiin. Suurin ongelma aikaisemmilla vesiohenteisilla maaleilla oli kuivuminen poikkeusolosuhteissa, joissa itsekin maalaan. Toinen iso vaikeus oli moniväriraidoitusten tekeminen, aikaisemmat tuotteet kun eivät pysyneet kiinni teipin alla ilman lakkausta.

Kynäruiskulle tehtävä maaliseos... 
..vaatii kuitenkin hieman kaavasta poikkeavan ohjeen. Maaliseos koostuu erillisistä pigmenteistä ja lisättävästä sideaineesta. Maalien kaavat sisältävät itsessään sideaineen yhtenä "sävynä" mutta kynäruiskulle soveltuva seos vaatii blenderin(1050) käyttämistä sideaineen sijaan. Näin saadaan ohuempi seos, jota voi tarpeen vaatiessa vielä ohentaa vesiohenteisille maaleille tarkoitetulla ohenteella(6000).

Blenderiä käytetään normaalisti häivytyslisäaineena, joten sitä voi ruiskutella vaikka ilman sävyäkin maalauksen pintaan. Tämä ominaisuus mahdollistaa kuultavien sävyjen tekemisen peittävisitäkin sävyistä. Maalit tulee sekoittaa huolellisesti ennen käyttöä, siitä syystä itsekin halusin sekoituskoneen.

Erikoismaalarin tarvitsemat sävyt mahtuvat pienempään sekoittimeen kuin automaalaamossa käytettävät sävyt. Olen valinnut perusvärit sekä violetin, magentan ja sinivihreän käyttämikseni sävyiksi. Lisään sävyjä tarpeen vaatiessa.

"Blenderi" eli sideaine joka mahdollistaa näillä maaleilla helposti omaksuttavan systeemin erikoismaalauksessa.

Vaikka maalit ovatkin vesiohenteisia, eivätkä juurikaan edes aiheita hajuhaittoja, naamarin pitäminen on pakollista, kumihanskatkin olisivat hyvät olemassa, mutta näin vanhan maalarin on vaikea opetella niitä kynäruiskun kanssa pitämään...

Pigmentti kaadetaan sihdin(koko 125) läpi pieneen, kannelliseen lasipurkkiin, jos kantta pitää kiinni kun maalia ei käytä, niin maali säilyy käyttökelpoisena useamman viikon...

Oikeastaan blenderiä ja valkoista joutuu lisäämään useammin, lähes päivittäin. Uudet pigmentit ovat erittäin riittoisia verrattuna vanhoihin "liukkareihin"

Maalaus pientä silausta vaille valmis.. Viimeistelyä varten purin luukut irti toisistaan ja viimeistelin ne yksi kerrallaan maalaustelineessä.

Osat lakkausta varten aseteltuna pöydälle.

Lakkaus
Päätin käyttää lakkaukseen Spies Heckerin joustavaa, puolikiiltävää lakkaa joka on tarkoitettu muoviosille. Ennen lakkausta kuitenkin puhalsin osat huolellisesti pyyhkien kumihanska kädessä.

Tavanomaisesti tähän työvaiheeseen käytettävät tahmaliinat jättävät nukkaa, sillä erikoismaalauksen pinta on karkeampi kuin normaalisti maalatun työn.

Tästä on hyvä jatkaa huomenna loppujen osien marmorointistoorilla...

Urakka jatkuu...

Aarnikotka valmiiksi päivän tavoitteena. 
Aarnikotka on Scania-automerkin tunnuseläin ja soveltuuhan sen muutenkin fantasia-aiheiseen kuvaan maalattavaksi.

Tarueläinten maalaamisessa on hyvä pitää mielessä kuitenkin eri eläimistä otettujen elementtien sopivuus keskenään. Tässä eläimessä on osia kotkasta ja leijonasta, joten katsoin ensin vaakunakuvia aiheesta ennen kuin aloitin hahmottelemaan omaa näkemystäni.

Hahmottelu aloitetaan vaalealla sävyllä, joka erottuu kuitenkin taustastaan.

Hahmottelun jälkeen lisäsin varjokohtia vaalean ruskealla, tässä vaiheessa valkoisen ja ruskean vuoron perään ruiskuttamisella haetaan myös oikeaa muotoa eläimelle.

Liekin teko aloitettiin hahmottelun kanssa samaan aikaan, liekkikuvion tarkoituksena on reunustaa kaiutinta valmiissa työssä.

Ruisku hajoaa aina yleensä juuri kun on kiirettä... Tässä ruisku purettuna huoltoa varten..

 Kynäruisku alkoi temppuilemaan tietenkin juuri nyt...
Käytän kolmea kynäruiskua yleensä maalatessani, ja nyt kun kaksi on jo pois pelistä(huoltoa vaille) niin viimeinenkin ruisku alkoi osoittamaan hajoamisen merkkejä; Ainesuutin oli tukossa tai kulunut, sillä jouduin säätämään värin viskositeettiä eli juoksevuutta jatkuvasti.

Tietenkin ruiskua pestessäni hukkasin ainesuuttimen, joka on parin kolmen millin kokoinen... No en jäänyt sitä lattialta etsimään vaikka sen hintaa voikin verrata painossa kultaan vaan otin varaosat käyttöön.

Erikoismaalarin "sissipakkaus" eli vähintäänkin neula ja ainesuutin tulee löytyä varaosahyllystä aina.

Ruisku liuottimessa. Huomaa että tärkeimmät tiivisteen sisältävät osat ovat liuotteen pinnan yläpuolella, koska nykyiset varaosat ovat vesiohenteisille maaleille tarkoitetut, jolloin liuotin vaurioittaa niitä helposti.

Takaisin asiaan, eli maalaukseen...
Ruiskun huolto vei reilun tunnin, joten työn aikataulu alkoi hieman kärsimään. Aloitin tosin päivän pari tuntia aikaisemmin kuin normaalisti, joten suurta huolta ruiskun huoltaminen ei aiheuttanut.

Aarnikotka viimeistelyä vaille

Lisäsin maisemaan vielä huvimaja-hahmotelman ja aarrearkun, sillä täytyyhän aarnikotkan jotakin vartioida.

Huvimajan eteen tulee vielä kukkia ja kasveja ja itse majakin kokee vielä pienen pintaremontin ennen kuin kuva on valmis...

Kokonaisuuden viimeistelyyn saa varata ainakin yhden pitkän päivän, mutta nyt kuvassa alkaa olemaan kaikki suunnittelemani elementit paikallaan. Palataan viimeistelyyn seuraavassa blogipäivityksessä, toivottavasti huomenna..