Blogini muuttaa...

Tässä uuden blogini linkki, sillä Corvette-projekti on jo ohi.

http://airbrushingfromfinland.blogspot.com/2011/07/marhed-scanian-paikkausta.html

Oven tuunausta ja muuta pientä

Aloitin kesälomani pienellä remontinpoikasella. Ensimmäinen kohde kymmenistä pikkujutuista on pannuhuoneen ovi, jonka maalipinta on sekä väärän värinen että erittäin kulunut.
Oven maalaus alkoi pohjustetöillä ja suojaamisella, suojasin pesuhuoneen puolen suojausmuovilla. Tämän jälkeen pesin oven karmeineen rasvanpoistoaineella. Aloitin varsinaisten pohjien tekemisen kaapimalla lastan avulla vanhat maalit pois. Ensin ajattelin hieman luistaa maalinpoistosta, ja vain hioa reunat matalaksi, mutta maali irtosi helposti kokonaisuudessaan.

Vanhassa talossa on aina jokin paikka rempallaan... Ovi on aikanaan maalattu ilman pohjustetöitä alkydimaalilla...

Kuva kertoo enemmän oven lohduttomasta nykytilasta. Ovi on sinkittyä peltiä, ja luultavammin sisältää nykyisin kiellettyä asbestia, joten päätin olla koskematta perusrakenteisiin, ja paikata myös mahdolliset pellissä oleva reiät.

 Maalin sävyksi valittiin uudesta RAL-värikartasta laattojen ja karmien väriin sopiva sävy, vaalea mintunvihreä. Päätin käyttää tässä projektissa alkydimaalia, ja soveltuvaksi maaliksi valitsin Teknoksen teollisuusmaaleista tutun Teknosynt 50:n . Maali voidaan sivellä tai telata ilman pohjamaalausta metallipinnoille ja hiotuille vanhoille maalipinnoille. Sinkkipinta ovessa voi aiheuttaa harmia kiinnipysyvyydessa, mutta toinen vaihtoehto, sinkkiepoksi pohjalle tuntui jo hieman ylimitoitetulta.

Nyt sitten vaan sutimaan, tulee jo nyt ruiskuja ikävä...

Ensimmäisen kerroksen jälkeen kannattaa pitää reilu haihdutustauko... Alkydimaali on myöskin erittäin huonosti peittävää.

 Seuraavaksi pitäisi sitten miettiä jokin sopiva kuvio tuohon oveen, sen verran kalpealta se näyttää tällä hetkellä...

Jotain tämä kaipaa vielä...

Näkymätöntä oppimistako?

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla ns. näkymättömän oppimisen ympärillä käytyä keskustelua. Keskustelussa on luonnehdittu sosiaalisessa mediassa tapahtuva reflektointi ja oppiminen koulun kannalta näkymättömäksi, koska mm. opetussuunnitelmat eivät huomioi käytännössä ollenkaan sosiaalisen median avulla tapahtuvaa oppimista.

Oikeastaan tämän pohtiminen ei ole kovin tärkeää mielestäni, sillä opetussuunnitelmassahan(puhun nyt omasta alastani) annetaan riittävä vapaus opettajalle käyttää sellaisia opetusvälineitä kuin hän itse tärkeäksi näkee. Ehkäpä tärkeämpi pointti olisi puhua opettajien kynnyksestä ottaa uusia medioita käyttöön; Itse olen törmännyt kovin moneen opettajaan joka puhuu somesta suurin kirjaimin, ja kun yrittää saada vuorovaikutusta aikaan saattaakin toinen kätkeytyä kummaliseen termiviidakkoon... Paperia pyöritetään tämänkin asian ympärillä hämmentäen itse asian vierestä.

Monesti tuntuu että sosiaalinen media on osiensa sekamelskaa joiden käyttötarkoituksesta on vaikea saada selvää

Somen olen itse mieltänyt uudeksi opettamisen välineeksi jonka avulla voidaan saavuttaa yllättäviäkin tuloksia. Osa oppilaistani on innostunut blogittamaan päiväkirjanomaisesti koulutyöstään joten olen saanut opettajana ikkunan nuorten maailmaan. Samalla voin tarkastaa miten opetukseni ovat toimineet blogittavien oppilaiden kohdalla, sillä blogittavien oppilaiden tekstejä voi rauhassa tutkia kouluajan ulkopuolella omalta kotikoneelta. Väittäisinkin että some-työkalut muuttavat oppimisen päinvastoin näkyvämmäksi kuin vanhoilla menetelmillä. Valokuvien ja selvitysten kautta blogitetut työselostukset antavat erittäinkin selkeän kuvan oppilaan oppimisesta.

Oppilaan blogitus avaa opettajalle osaamisen eri tavoin kuin pelkkä hallityöskentely. Kuten kynäruiskun sisuskalut näkyvät tässä kuvassa, oppilaan osaaminenkin saattaa tulla näkyväksi blogien avulla...

Nyt kesän alkaessa hämmästykseni pari oppilastani ilmoitti haluavansa jatkaa blogitusta ja maalausharjoittelua lomankin aikana. Järjestin heille mukaan tekotarpeita, sillä ruiskut heiltä löytyvät omasta takaa. Mietinkin että tämä jos mikä on näkyvää oppimista.

Tässä kuva viime kesältä... Taitaa tulla tästäkin kesästä yhtä aurinkoinen...

 Hyvää kesää kaikille!

Ensimmäinen laitetappio some-projektissa...

Oppilaamme ovat käyttäneet koko Corvette-projektin seurannan ajan kiitettävästi I-podeja, I-padeja sekä erilaatuisia kameroita ja videokameraa hallityöskentelyn ohessa dokumentointiin.
Pidänkin pienoisena ihmeenä, että kaikki laitteet ovat säilyneet näin hienosti käyttökunnossa. Alkuun sain monelta epäilevältä opettajalta kuulla, kuinka kovan riskin otamme kun annamme nuorille käyttöön kalliita laitteita... No verrattuna siihen mitä laitteilla on saatu aikaan, riski ei ollut suuren suuri, sillä oppilaamme ovat käsitelleet laitteita pääsääntöisesti erittäin huolellisesti.

Tänään projektimme koki ensimmäisen laitetappion, kun I-pod putosi vahingossa lattialle pöytäkorkeudesta. Mietimme miten olisimme voineet välttää tämän laitetappion, ja päädyimme suojakoteloiden hankkimiseen lopuille laitteille, jolloin pienemmistä kolhuista selvitään ilman vaurioita.

Nurkasta kosketuspinta halkesi paljastaen sisuskalut... Harmillista että en aikaisemmin tullut ajatelleeksi suojakoteloa laitteelle...

Toinen ihmeellinen puheenaihe on ollut laitteiden säilyvyys, joku on saattanut epäillä oppilaidemme kleptomaanisten taipumusten esiintuloa laitteiden saavuttua. Olisin hämmästynyt, jos meiltä olisi jotain kadonnut, sillä kaikki maaliruiskummekin ovat säilyneet paikoillaan vaikka ovatkin kohtuullisen hintavia. Pidämme näitä elektronisiakin laitteita työvälineinä joita käytetään tarpeen vaatiessa hallityöskentelyn ohessa.

Corvette-projektin loppupäätelmiä

Corvette-projekti hallitsi melkein puolen vuoden ajan opetusta ja arkeamme koulussa. Valotan tässä hieman taustaa miksi yleensäkään teemme projekteja oppilaiden kanssa.
Aloittelin opettajantyöt 2005 alkuvuodesta. Aloittaessani vaihdoin työnkuvaani suoraan "lennosta" sillä vaihdoin yrittäjän uran opettajan uraan kertaheitolla. Ensin ajattelin tekeväni enintään puolen vuoden sijaisuuden, mutta opettajan työ vei mukanaan. Jäin tavallaan "koukkuun" opettajuuteen, sillä erikoismaalari-urani aikana en enää viimeisinä vuosina saanut vastaavaa onnistumisen iloa kuin nuorten ohjaamisesta ja opettamisesta. Tosin omassa firmassa tuli Jenkkilät sun muut ihmeelliset ulkomaat nähtyä työn merkeissä. Oikeastaan vastaan tuli turhautuminen, sillä kaikki asettamani tavoitteet omassa yrityksessäni tulivat täyteen, joten opettajan työ loi uudet jopa kaukaiset, haasteelliset tavoitteet.

Ensimmäinen projektimme koulussa, Mercury Cometin liekkimaalaus 2006

Oppilaiden kanssa tehtävät projektit aloitin heti 2005 - 2006 lukuvuonna, koska oppilaiden motivaatio oli kadoksissa kuten myös pintakäsittelyalan ammatin arvostus. Päätin heti alkuun ottaa myös nykyisen haalarien värikoodauksen käyttöön kuten myös vertaisoppimisen mallinkin, jotka omalta osaltaan loivat pohjaa myös projektioppimiselle.

Nopeutettujen rooli oppilaiden työnjohtotehtävissä onnistui yli odotusten.

Corvette-projekti on siis kuudes tähän tapaan koulussa tehty projekti. Corvette-projekti on ensimmäinen projekti jossa käytimme nopeutettuja työnjohtotehtävissä laajemmin. Marika ja Ville hoitivat vastuulliset tehtävänsä erittäin hienosti, kuten myös kaikki muutkin oppilaat omat tehtävänsä, sillä johtaminen ei onnistu jos johdettavat eivät tee mitä pyydetään. Lisäksi meillä oli määritellyt teamleaderit, jotka omalta osaltaan johtivat pienemmässä mittakaavassa omia tiimejään, tiimien ja teamleadereiden vaihdellessa tarpeen mukaan.

Oppimisen kannalta tilanne oli mielestäni ihanteellinen, sillä toiminta oli hyvin samankaltaista kuin maalausalan yrityksessä; Oppilaat pyrkivät ratkaisemaan eteentulevia ongelmia ensin keskenään. Uskon myös itsevarmuuden kasvaneen eri maalaustekniikoiden käyttämisessä ja omaksumisessa. Ongelmanratkaisutaidot ovat tärkeä osa pintakäsittelijän ammattia.

Tässä linkki aiheeseen toisaalla, Osaava Opettaja sivuston blogissa

Kuopio kutsuu

Olen täällä Kuopiossa esittelemässä Pintakilta-wikisivustoa projektin toimijoille.  Corvette-projekti saatiin kunnialla valmiiksi, tai siis oppilaat saivat sen valmiiksi.

 Oli ilo kertoa projektin eri vaiheista muille sosiaalisen median toimijoille, tosin vähän jännittikin tuo nettistreamin kautta esiintyminen.  Kaiken mukavan lisäksi onnistuin hankkimaan kevätflunssan, joka puhkesi siinä Pieksämäen aseman seutuvilla kun matkustin Kuopiota kohti. Kuuselan Hannun kanssa mietimme vielä iltamyöhään asti teknisiä ratkaisuja tämän aamun esitelmiä silmällä pitäen, ja Hannu päätyi Adobe Connect Prohon, jonka kautta pystyi jakamaan esitelmää laajemmin.

Näyttäisi että käytännön toteutuksia ei kovasti ole vielä käytössä muissa oppilaitoksissa, vaan ollaan aika yksin tämän projektin kanssa, harmi, sillä odotin hieman muiden opettajien kokemuksia blogien kautta ohjaamisesta. Täytyy kyllä kiittää vielä kerran omia opiskelijoita, jotka ovat todella hienosti olleet mukana blogiensa kautta projektissa.

Omassa firmassani olen edennyt hyvin joulukorttioriginaalien kanssa, sillä sain viimeiset kaksi valmiiksi sunnuntaina. Myös kauan roikkunut Harrikan paikkamaalaus tuli hoidettua kuntoon, mutta laitan kuvia kunhan pääsen kotiin täältä reissusta.

Messukiireitä ja pieniä takaiskujakin

Pääsiäinen lähestyy, joten Corvette-projekti tehdään valmiiksi tällä viikolla. Auton pitää olla valmiina ja messukunnossa American Car Show:ssa.
Suurin takapakki tulikin messuilla tarvittavien telineiden muodossa. Telineitä ei saatukaan valmiiksi vaan piti alkaa miettimään korvaavaa vaihtoehtoa vain viikkoa ennen messuja. Onneksi Tavastian kiinteistöpäällikkö Jarmo Niinimäki käytti laajaa yhteistyöverkostoaan hyväksi ja järjesti meille vuokratelineet Cramo Oy:stä, joten valaistuskin tullaan saamaan suunniteltuun kuntoon.

Autoon suoritettiin maalauksen jälkeen lakan välihionta ja toinen lakkaus, jotta ns. appelsiinipinta saadaan pienemmäksi.

Kuvasta ilmenee em. appelsiinipinta.

Pääsin itsekin suorittamaan Corvetteen lakkausta, varsinaiseen viimeistelylakkaukseen otti osaa useampi oppilas, eli kaikki vapaaehtoiset, jotka halusivat lakata. kuva Salla Lähderinne

Valmista pintaa... Auton lakkaus onnistui, mutta roskia tuli pintaan paljon johtuen lakkaajien suuresta määrästä.

Corvetesta puretut osat asennetaan takaisin paikalleen, kuvassa etuvalojen asennusta.

Kuvassa maalipinnan kiillotus meneillään. Oppilaat kiillottavat lakassa olevat pienet roskat pois ennen näyttelyä.

Omassa ateljeessani maalaustyöt ovat edenneet taas hieman, ensi joulun evankeliumi-sarjan ensimmäiset työt ovat valmiina. Nämä uudet ovat aika paljon suurempitöisiä kuin aikaisemmat, johtuen originaalien isommasta koosta verrattuna viimevuotisiin. Isompi koko antaa vapauden tehdä enemmän yksityiskohtia, ja ovathan nämä tietenkin tauluinakin näyttävämpiä.

Harmittavasti tämä blogger kääntää pystykuvat takaisin kyljelleen... Kuvassa on myös vähän varjoa taivaalla, mutta idea varmaan selviää tästäkin.

Aikidossa ja vähän maalaustakin

Sain viikonloppuna luovutettua asiakkaalle Minin konepeiton, johon maalasin lapsen muotokuvan.

Elli Lotta-konepeitossa. Lisäsin vielä jugend-tyylisen kukkaköynnöksen kiertämään maalausta.

 Jatkoin koko viikonlopun maalaten tulevan joulun korttiaiheita, eli tällä kertaa Jouluevankeliumia. Aihe on vaikea, koska pelkkä historiallinen lähdemateriaalin noudattaminen aikakaudelta ei riitä, vaan pitää maalata enemmänkin ihmisten yleisesti luoma haavekuva tapahtumista.

Tässä korttisarja aloitettuna, päätin tällä kertaa maalata originaalit 50x70cm pohjille, jolloin ne ovat suuritöisempiä, mutta taulussa on enemmän tilaa yksityiskohdille.

Maalaan aina ensin taustan koko korttisarjaan samankaltaiseksi. Tämä helpottaa sarjan kuvien yhtenäisen ilmeen saavuttamista.

Paimenet kedolla, vasta hahmoteltuna valkoisella. Käytän lähdemateriaalina kuvia lähi-idästä, joita löytyy googlaamalla. Varsinainen maalaus ei kuitenkaan muistuta yhtäkään mallikuvaa, vaan haen mallikuvista sopivaa tunnelmaa maalauksen pohjaksi.

Tässä jo vähän väriäkin, luen kuvan perustana olevan jouluevankeliumin aina ennen maalausten aloittamista, tänä vuonna järkeilin että tekstissä mainitulla kedolla olisi voinut kasvaa muutakin kuin aavikkopensaita... Vertasin tekstiä muihin antiikin aikaisiin teksteihin välimeren alueelta, niissä mainitaan usein eri puulajeja puhuttaessa kedosta tai niitystä.

Myös sisäkuva tallista on hyvällä mallilla. Alueella puu oli tuohon aikaan kallista, joten tallin seinät on kasattu  kivistä ja puuta on näkyvissä vähän.

Maalaan jouluevankeliumi-sarjaa lähes kaiken vapaa-aikani tällä hetkellä. Olen pitänyt kuitenkin huolta, että aikido-treeneille riitää aikaa, joten kerron hieman tarkemmin mitä siellä puuhataan;

 

 

 

Valmentaja näyttää ensin tekniikan moneen kertaan, jonka jälkeen harjoittelijat tekevät saman perässä. Aikido perustuu hyökkääjän liike-energian ja voiman käyttämiseen.

Edistyneemmät aikidon harrastajat tunnistaa mustista hakama-housuista, jotka peittävät jalkojen asennon vastustajalta. Alkuun vähän meinasi huvittaa hakama-pöksyt....

Ota vaan reilusti hihasta kiinni... Aikidoon kuuluu olennaisena osana vähän ehkä kivuliaatkin lukot, tässä vaiheessa menee jo ihan vapaaehtoisesti alas mattoon...

Aikidoharjoitusten aikana tämä on kohtuullisen yleinen näky, sillä harjoitusten aikana tekniikoita tehdään vuoron perään riippumatta vyöarvoista. Isompaakin ihmistä on kevyt liikutella kun vähän nivelkohdista kääntää...

Osa lukoista on oikeasti kivuliaita, kannattaisi taputtaa mattoa vähän aikaisemmin... Tosiasiassa harjoituksissa kunnioitetaan vastustajaa eikä yritetä aiheuttaa kipua, vaan ohjataan vastustajaa hänen omalla voimallaan mattoon.

Koska itse olen aikaisemmin harrastanut Ju-Jutsua, toisinaan tuntuu mukavalta otella hieman edistyneemmän vastustajan kanssa.... Tässä menossa leikkimielinen ottelu, jonka lopputulosta ei tarvitse arvailla.... Aikidossa ei normaalisti otella, vaan harjoitukset perustuvat tekniikan opetteluun kukin oman tasonsa mukaan...

Treenien lopuksi yleensä kumarretaan, mutta paiskasimme vielä varmuuden vuoksi kättä päälle Reijon kanssa. Reijo valmentajana korosti vielä lajin harmonista ja rauhanomaista luonnetta.

Suojaimien huoltoa ja perhosia

Käytin viikonlopun tehokkaasti erilaiseen huoltamiseen sekä tulihan sitä taas maalailtuakin. Jos olet kiinnostuneempi heti katsomaan erikoismaalauksia, rullaa sivua alaspäin, sillä ensin tulee tarinaa huoltamisesta....


Huomasin lauantaina että olin unohtanut ladata aktiivihiilimaskini akun. Huolsin akkujen latausta odotellessa suojaimen moottoriosan ja samalla valokuvailin eri työvaiheita. Aloitin huollot kuitenkin yhden kynäruiskun parissa. Olin näemmä heittänyt sen huollettavien ruiskujen laatikkoon kesäkuussa kun olin Alahärmässä maalauskeikalla... Onkohan minulla liikaa kynäruiskuja, kun niitä voi seisottaakin kuukausitolkulla??

DH-125, Raamarit Oy:n maahantuoman ruiskusarjan "lippulaiva" joka yltää hyvin lähelle Iwata-ruiskujen tasoa maalausjäljen laadussa.

Tietenkin neula oli ryytynyt kiinni, joten ilman pihtejä ei olisi huolto lähtenyt käyntiin. Jo varhaisessa vaiheessa huoltoa huomasin, että tämä onkin vaikeampi tapaus, joten otin suosiolla huoltonesteen käyttöön.

Ainesuutinta ei saa vääntää milläkään muulla avaimella kuin ruiskun omalla työkalulla. Koska ruisku on todella likainen myös sisältä päätin purkaa sen kokonaan ennen liottamista.

Väänsin kiinni juuttuneen ilmaventtiilin pihdeillä auki. Huomaa teipatut pihtien leuat, muutoin ruiskun kromipinnoite kärsii.

Kumihanskat ovat tarpeen jos kädet joutuvat alttiiksi huoltonesteelle. Huomasin että vartin altistumisen jälkeen ihoa alkoi poltella siihen malliin että kävin pesemässä kädet ja laitoin hanskat käteen.

Tämän vuoksi poistin ilmaventtiilin ruiskusta. Ruisku mahtuu purettuna suljettuun pilttipurkkiin, joten jätin sen pariksi päiväksi huoltonesteeseen. Aikaisemman pesun perusteella huomasin että se irrottaa maalit tehokkaasti ajan kanssa.

Maskin huolto olikin hieman mutkikkaampi juttu, sillä moottori pitää kalibroida aika ajoin. Itse olen ottanut tavaksi kalibroida aina kun ladattu akku vaihdetaan maskiin.

Maski pöydällä. Käytän 3M:n Jupiter-maskia, jonka kypärän sisälle sopii hyvin silmälasitkin. Maskin käytön etuna on normaaliin aktiivihiilimaskin verrattuna hengityksen helppous, sillä maskin sisällä on pieni ilmavirtaus kasvoille.

Suodattimen etuvanut menevät vaihtoon, itse suodattimissa on vielä käyttöaikaa jäljellä. Etuvanuja ajoissa vaihtamalla voi kasvattaa aktiivihiilisuodatinten käyttöikää helposti ja vaivattomasti. Orgaanisia liotteita käytettäessä suodattimen värikoodeina on oltava vähintäänkin ruskea ja valkoinen.(Ruskea orgaaniset liuotteet, valkoinen kuivat partikkelit, kuten hiomapöly.)

Etuvanussa oleva maalipölykerros. Ilman maskia maalatessa tämä kaikki olisi keuhkojen sisäpinnalla... Siinä vähän ajateltavaa niille joiden mielestä maskien käyttäminen on turhanpäiväistä.

Uusi etuvanu paikallaan. Käytän vain alkuperäisiä, ko. maskiin tarkoitettuja varusteita, sillä väärän merkkisissä varusteissa on aina vaarana, että maski ei enää toimi toivotulla tavalla.

Pyyhkäisin kypärän visiirin puhtaaksi rasvanpoistoaineella. Visiirin suojana kannattaa normaalisti käyttää muovikalvoja, mutta pääosin kynäruiskumaalaukseen käytettävässä maskissa en ole niitä tarvinnut.

Maskin moottoriosa suodattimet irroitettuina. Ennen kalibrointia akku tulee ladata täyteen ja suodattimet irrottaa. Samalla voi pyyhkäistä muoviosat rasvanpoistoaineella puhtaaksi.

Kalibroinnissa asetetaan kuulan sisältävä muoviputki kypärälle menevän ilmaletkun tilalle, jonka jälkeen painetaan virtakytkimestä n.3 sekuntia yhtäjaksoisesti, jolloin kuuluu piippaus. Tämän jälkeen moottori alkaa kehittämään painetta putkeen, ja kun musta kuula on noussut merkin yläpuolelle, voi virtakytkimen vapauttaa. Kalibrointi on valmis.

Kuulan tulee nousta merkin yli...

Tässä tapauksessa kalibroin vielä suodattimien kanssakin maskin, koska laitoin takaisin käytetyt suodattimet. Valkoisen kuulan sisältävän kalibrointiputken kanssa toimitaan täsmälleen samalla tavalla kuin mustankin, erotuksena vain että suodattimet ovat paikallaan.

Suodattimet eivät ole ainakaan käytössä tukkeutuneet, sillä valkoinen kuula meni reilusti yli sallitun rajan.

Päivänkakkaroita ja perhosia

Huoltojen jälkeen pääsin vihdoinkin maalaamaan, muotokuvaa auton konepeittoon. Tein kukkaköynnöksiä kehystämään kuvaa. Pidän itse Jugend-tyylistä, jonka perusideana on hakea raidoituksiin ja muotoihin innoitusta luonnosta.

Ensin hahmottelua valkoisella. Tässä vaiheessa raidotus näyttää vielä todella karkealta...

Perhonenkin sopii kuvaan

Viimeistelyä vaille. Tämä on osa kehystä joka reunustaa muotokuvaa. Raidoituksen osana on myös muotokuvaa esittävän lapsen nimi.

Kynäruiskun pesua ja Corvette-projektin seurantaa

Maalailin eilen taas omassa firmassani kynäruiskulla.
Nämä nykyiset vesiohenteiset maalit ovat vanhoihin verrattuna parempia muuten paitsi että kuivuvat nopeammin ruiskun sisälle kuin vanhat liukkarit. Huomasinkin että taas ruiskut ovat huoltoa vailla joten päätinkin pyhittää illan ruiskujen huollolle.

Ykkösruisku, eli Iwatan CM-SB huollettuna. kokeilin tällä kertaa puhdistusainetta, jonka sain koekäyttöön SP-Automaaleista jo vuosi sitten.

Airbrush cleaning fluid on uusi tuttavuus, johon suhtauduin hieman varauksella. Kunnon tinneriä sen pesuaineen olla pitää, näin vanhempana maalarina olen aina ajatellut. Luin käyttöohjeen pullon takaa, ja huomasin että ei tarvitse kuin huuhdella ruisku mukamas tällä ihmeaineella, niin kuivunut vesiohenteinen irtoaa... Tämä tiskiveden oloinen ja lähes hajuton aine on myös vaarallista roiskeina iholla ja silmissä, joten suojavarustus pitää olla sen mukainen, suojalasit ja hanskat vähintäänkin.

No katsotaan sitten mihin litku pystyy, huoltovuorossa Iwatan HP-C, jota käytän eri sävyjen ruiskuttamiseen ja joka näin ollen on taatusti likainen.

Valitsin tarkoituksella lähes likaisimman ruiskun mitä hyllystä löytyy, että näkee kuinka aine tehoaa. HP-C ruiskulla on ruiskutettu putkeen kuukauden verran ilman huoltoa, ja neulakin alkaa olla jo vaihtokunnossa. Kaadoin ohjeen mukaisesti pullosta puhdistusainetta ruiskun päälle ja odotin pari minuuttia alkaako aine vaikuttamaan.

Vaikea kuvata yhdellä kädellä tätä litkun levittämistä ruiskun pinnalle, mutta sain kuin sainkin tipasta kuvan ilmassa!!

Ihme kyllä litku tuntui toimivan varsin hyvin. Pakko oli koittaa myös ärtyykö iho ilman kumihanskaa, sillä litku ei näyttänyt eikä haissut vaaralliselta. En kuitenkaan suosittele käyttämään tätä vastoin pakkauksen ohjeita, mutta lyhytaikainen altistus ihokosketuksessa ei vielä aiheuttanut mitään reaktiota.

Aine toimi kuten ruiskun huoltoneste, ja iholla tuntuikin samankaltaiselta. Huuhtelin ruiskun vielä puhdistamisen jälkeen huolellisesti laskemalla alkoholipitoista vesivärien ohennetta läpi ruiskusta. Jätin ruiskun lopuksi vielä likoamaan vesiohenteisen maalin puhdistusnesteeseen.

Corvette-projektin osalta taas näyttää päivä päivältä paremmalta, voin ilmeisesti alkaa jo nukkumaan yöni rauhassa sillä auto on hiomavärissä ja tänään osin hiottukin.

Veini Pirttilahti SP-Automaalit Oy:sta kävi katsomassa projektin edistymistä, ja tietenkin tarkkana miehenä löysi kitattavaa.