Oven tuunausta ja muuta pientä

Aloitin kesälomani pienellä remontinpoikasella. Ensimmäinen kohde kymmenistä pikkujutuista on pannuhuoneen ovi, jonka maalipinta on sekä väärän värinen että erittäin kulunut.
Oven maalaus alkoi pohjustetöillä ja suojaamisella, suojasin pesuhuoneen puolen suojausmuovilla. Tämän jälkeen pesin oven karmeineen rasvanpoistoaineella. Aloitin varsinaisten pohjien tekemisen kaapimalla lastan avulla vanhat maalit pois. Ensin ajattelin hieman luistaa maalinpoistosta, ja vain hioa reunat matalaksi, mutta maali irtosi helposti kokonaisuudessaan.

Vanhassa talossa on aina jokin paikka rempallaan... Ovi on aikanaan maalattu ilman pohjustetöitä alkydimaalilla...

Kuva kertoo enemmän oven lohduttomasta nykytilasta. Ovi on sinkittyä peltiä, ja luultavammin sisältää nykyisin kiellettyä asbestia, joten päätin olla koskematta perusrakenteisiin, ja paikata myös mahdolliset pellissä oleva reiät.

 Maalin sävyksi valittiin uudesta RAL-värikartasta laattojen ja karmien väriin sopiva sävy, vaalea mintunvihreä. Päätin käyttää tässä projektissa alkydimaalia, ja soveltuvaksi maaliksi valitsin Teknoksen teollisuusmaaleista tutun Teknosynt 50:n . Maali voidaan sivellä tai telata ilman pohjamaalausta metallipinnoille ja hiotuille vanhoille maalipinnoille. Sinkkipinta ovessa voi aiheuttaa harmia kiinnipysyvyydessa, mutta toinen vaihtoehto, sinkkiepoksi pohjalle tuntui jo hieman ylimitoitetulta.

Nyt sitten vaan sutimaan, tulee jo nyt ruiskuja ikävä...

Ensimmäisen kerroksen jälkeen kannattaa pitää reilu haihdutustauko... Alkydimaali on myöskin erittäin huonosti peittävää.

 Seuraavaksi pitäisi sitten miettiä jokin sopiva kuvio tuohon oveen, sen verran kalpealta se näyttää tällä hetkellä...

Jotain tämä kaipaa vielä...

Näkymätöntä oppimistako?

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla ns. näkymättömän oppimisen ympärillä käytyä keskustelua. Keskustelussa on luonnehdittu sosiaalisessa mediassa tapahtuva reflektointi ja oppiminen koulun kannalta näkymättömäksi, koska mm. opetussuunnitelmat eivät huomioi käytännössä ollenkaan sosiaalisen median avulla tapahtuvaa oppimista.

Oikeastaan tämän pohtiminen ei ole kovin tärkeää mielestäni, sillä opetussuunnitelmassahan(puhun nyt omasta alastani) annetaan riittävä vapaus opettajalle käyttää sellaisia opetusvälineitä kuin hän itse tärkeäksi näkee. Ehkäpä tärkeämpi pointti olisi puhua opettajien kynnyksestä ottaa uusia medioita käyttöön; Itse olen törmännyt kovin moneen opettajaan joka puhuu somesta suurin kirjaimin, ja kun yrittää saada vuorovaikutusta aikaan saattaakin toinen kätkeytyä kummaliseen termiviidakkoon... Paperia pyöritetään tämänkin asian ympärillä hämmentäen itse asian vierestä.

Monesti tuntuu että sosiaalinen media on osiensa sekamelskaa joiden käyttötarkoituksesta on vaikea saada selvää

Somen olen itse mieltänyt uudeksi opettamisen välineeksi jonka avulla voidaan saavuttaa yllättäviäkin tuloksia. Osa oppilaistani on innostunut blogittamaan päiväkirjanomaisesti koulutyöstään joten olen saanut opettajana ikkunan nuorten maailmaan. Samalla voin tarkastaa miten opetukseni ovat toimineet blogittavien oppilaiden kohdalla, sillä blogittavien oppilaiden tekstejä voi rauhassa tutkia kouluajan ulkopuolella omalta kotikoneelta. Väittäisinkin että some-työkalut muuttavat oppimisen päinvastoin näkyvämmäksi kuin vanhoilla menetelmillä. Valokuvien ja selvitysten kautta blogitetut työselostukset antavat erittäinkin selkeän kuvan oppilaan oppimisesta.

Oppilaan blogitus avaa opettajalle osaamisen eri tavoin kuin pelkkä hallityöskentely. Kuten kynäruiskun sisuskalut näkyvät tässä kuvassa, oppilaan osaaminenkin saattaa tulla näkyväksi blogien avulla...

Nyt kesän alkaessa hämmästykseni pari oppilastani ilmoitti haluavansa jatkaa blogitusta ja maalausharjoittelua lomankin aikana. Järjestin heille mukaan tekotarpeita, sillä ruiskut heiltä löytyvät omasta takaa. Mietinkin että tämä jos mikä on näkyvää oppimista.

Tässä kuva viime kesältä... Taitaa tulla tästäkin kesästä yhtä aurinkoinen...

 Hyvää kesää kaikille!