Messukiireitä ja pieniä takaiskujakin

Pääsiäinen lähestyy, joten Corvette-projekti tehdään valmiiksi tällä viikolla. Auton pitää olla valmiina ja messukunnossa American Car Show:ssa.
Suurin takapakki tulikin messuilla tarvittavien telineiden muodossa. Telineitä ei saatukaan valmiiksi vaan piti alkaa miettimään korvaavaa vaihtoehtoa vain viikkoa ennen messuja. Onneksi Tavastian kiinteistöpäällikkö Jarmo Niinimäki käytti laajaa yhteistyöverkostoaan hyväksi ja järjesti meille vuokratelineet Cramo Oy:stä, joten valaistuskin tullaan saamaan suunniteltuun kuntoon.

Autoon suoritettiin maalauksen jälkeen lakan välihionta ja toinen lakkaus, jotta ns. appelsiinipinta saadaan pienemmäksi.

Kuvasta ilmenee em. appelsiinipinta.

Pääsin itsekin suorittamaan Corvetteen lakkausta, varsinaiseen viimeistelylakkaukseen otti osaa useampi oppilas, eli kaikki vapaaehtoiset, jotka halusivat lakata. kuva Salla Lähderinne

Valmista pintaa... Auton lakkaus onnistui, mutta roskia tuli pintaan paljon johtuen lakkaajien suuresta määrästä.

Corvetesta puretut osat asennetaan takaisin paikalleen, kuvassa etuvalojen asennusta.

Kuvassa maalipinnan kiillotus meneillään. Oppilaat kiillottavat lakassa olevat pienet roskat pois ennen näyttelyä.

Omassa ateljeessani maalaustyöt ovat edenneet taas hieman, ensi joulun evankeliumi-sarjan ensimmäiset työt ovat valmiina. Nämä uudet ovat aika paljon suurempitöisiä kuin aikaisemmat, johtuen originaalien isommasta koosta verrattuna viimevuotisiin. Isompi koko antaa vapauden tehdä enemmän yksityiskohtia, ja ovathan nämä tietenkin tauluinakin näyttävämpiä.

Harmittavasti tämä blogger kääntää pystykuvat takaisin kyljelleen... Kuvassa on myös vähän varjoa taivaalla, mutta idea varmaan selviää tästäkin.

Aikidossa ja vähän maalaustakin

Sain viikonloppuna luovutettua asiakkaalle Minin konepeiton, johon maalasin lapsen muotokuvan.

Elli Lotta-konepeitossa. Lisäsin vielä jugend-tyylisen kukkaköynnöksen kiertämään maalausta.

 Jatkoin koko viikonlopun maalaten tulevan joulun korttiaiheita, eli tällä kertaa Jouluevankeliumia. Aihe on vaikea, koska pelkkä historiallinen lähdemateriaalin noudattaminen aikakaudelta ei riitä, vaan pitää maalata enemmänkin ihmisten yleisesti luoma haavekuva tapahtumista.

Tässä korttisarja aloitettuna, päätin tällä kertaa maalata originaalit 50x70cm pohjille, jolloin ne ovat suuritöisempiä, mutta taulussa on enemmän tilaa yksityiskohdille.

Maalaan aina ensin taustan koko korttisarjaan samankaltaiseksi. Tämä helpottaa sarjan kuvien yhtenäisen ilmeen saavuttamista.

Paimenet kedolla, vasta hahmoteltuna valkoisella. Käytän lähdemateriaalina kuvia lähi-idästä, joita löytyy googlaamalla. Varsinainen maalaus ei kuitenkaan muistuta yhtäkään mallikuvaa, vaan haen mallikuvista sopivaa tunnelmaa maalauksen pohjaksi.

Tässä jo vähän väriäkin, luen kuvan perustana olevan jouluevankeliumin aina ennen maalausten aloittamista, tänä vuonna järkeilin että tekstissä mainitulla kedolla olisi voinut kasvaa muutakin kuin aavikkopensaita... Vertasin tekstiä muihin antiikin aikaisiin teksteihin välimeren alueelta, niissä mainitaan usein eri puulajeja puhuttaessa kedosta tai niitystä.

Myös sisäkuva tallista on hyvällä mallilla. Alueella puu oli tuohon aikaan kallista, joten tallin seinät on kasattu  kivistä ja puuta on näkyvissä vähän.

Maalaan jouluevankeliumi-sarjaa lähes kaiken vapaa-aikani tällä hetkellä. Olen pitänyt kuitenkin huolta, että aikido-treeneille riitää aikaa, joten kerron hieman tarkemmin mitä siellä puuhataan;

 

 

 

Valmentaja näyttää ensin tekniikan moneen kertaan, jonka jälkeen harjoittelijat tekevät saman perässä. Aikido perustuu hyökkääjän liike-energian ja voiman käyttämiseen.

Edistyneemmät aikidon harrastajat tunnistaa mustista hakama-housuista, jotka peittävät jalkojen asennon vastustajalta. Alkuun vähän meinasi huvittaa hakama-pöksyt....

Ota vaan reilusti hihasta kiinni... Aikidoon kuuluu olennaisena osana vähän ehkä kivuliaatkin lukot, tässä vaiheessa menee jo ihan vapaaehtoisesti alas mattoon...

Aikidoharjoitusten aikana tämä on kohtuullisen yleinen näky, sillä harjoitusten aikana tekniikoita tehdään vuoron perään riippumatta vyöarvoista. Isompaakin ihmistä on kevyt liikutella kun vähän nivelkohdista kääntää...

Osa lukoista on oikeasti kivuliaita, kannattaisi taputtaa mattoa vähän aikaisemmin... Tosiasiassa harjoituksissa kunnioitetaan vastustajaa eikä yritetä aiheuttaa kipua, vaan ohjataan vastustajaa hänen omalla voimallaan mattoon.

Koska itse olen aikaisemmin harrastanut Ju-Jutsua, toisinaan tuntuu mukavalta otella hieman edistyneemmän vastustajan kanssa.... Tässä menossa leikkimielinen ottelu, jonka lopputulosta ei tarvitse arvailla.... Aikidossa ei normaalisti otella, vaan harjoitukset perustuvat tekniikan opetteluun kukin oman tasonsa mukaan...

Treenien lopuksi yleensä kumarretaan, mutta paiskasimme vielä varmuuden vuoksi kättä päälle Reijon kanssa. Reijo valmentajana korosti vielä lajin harmonista ja rauhanomaista luonnetta.

Suojaimien huoltoa ja perhosia

Käytin viikonlopun tehokkaasti erilaiseen huoltamiseen sekä tulihan sitä taas maalailtuakin. Jos olet kiinnostuneempi heti katsomaan erikoismaalauksia, rullaa sivua alaspäin, sillä ensin tulee tarinaa huoltamisesta....


Huomasin lauantaina että olin unohtanut ladata aktiivihiilimaskini akun. Huolsin akkujen latausta odotellessa suojaimen moottoriosan ja samalla valokuvailin eri työvaiheita. Aloitin huollot kuitenkin yhden kynäruiskun parissa. Olin näemmä heittänyt sen huollettavien ruiskujen laatikkoon kesäkuussa kun olin Alahärmässä maalauskeikalla... Onkohan minulla liikaa kynäruiskuja, kun niitä voi seisottaakin kuukausitolkulla??

DH-125, Raamarit Oy:n maahantuoman ruiskusarjan "lippulaiva" joka yltää hyvin lähelle Iwata-ruiskujen tasoa maalausjäljen laadussa.

Tietenkin neula oli ryytynyt kiinni, joten ilman pihtejä ei olisi huolto lähtenyt käyntiin. Jo varhaisessa vaiheessa huoltoa huomasin, että tämä onkin vaikeampi tapaus, joten otin suosiolla huoltonesteen käyttöön.

Ainesuutinta ei saa vääntää milläkään muulla avaimella kuin ruiskun omalla työkalulla. Koska ruisku on todella likainen myös sisältä päätin purkaa sen kokonaan ennen liottamista.

Väänsin kiinni juuttuneen ilmaventtiilin pihdeillä auki. Huomaa teipatut pihtien leuat, muutoin ruiskun kromipinnoite kärsii.

Kumihanskat ovat tarpeen jos kädet joutuvat alttiiksi huoltonesteelle. Huomasin että vartin altistumisen jälkeen ihoa alkoi poltella siihen malliin että kävin pesemässä kädet ja laitoin hanskat käteen.

Tämän vuoksi poistin ilmaventtiilin ruiskusta. Ruisku mahtuu purettuna suljettuun pilttipurkkiin, joten jätin sen pariksi päiväksi huoltonesteeseen. Aikaisemman pesun perusteella huomasin että se irrottaa maalit tehokkaasti ajan kanssa.

Maskin huolto olikin hieman mutkikkaampi juttu, sillä moottori pitää kalibroida aika ajoin. Itse olen ottanut tavaksi kalibroida aina kun ladattu akku vaihdetaan maskiin.

Maski pöydällä. Käytän 3M:n Jupiter-maskia, jonka kypärän sisälle sopii hyvin silmälasitkin. Maskin käytön etuna on normaaliin aktiivihiilimaskin verrattuna hengityksen helppous, sillä maskin sisällä on pieni ilmavirtaus kasvoille.

Suodattimen etuvanut menevät vaihtoon, itse suodattimissa on vielä käyttöaikaa jäljellä. Etuvanuja ajoissa vaihtamalla voi kasvattaa aktiivihiilisuodatinten käyttöikää helposti ja vaivattomasti. Orgaanisia liotteita käytettäessä suodattimen värikoodeina on oltava vähintäänkin ruskea ja valkoinen.(Ruskea orgaaniset liuotteet, valkoinen kuivat partikkelit, kuten hiomapöly.)

Etuvanussa oleva maalipölykerros. Ilman maskia maalatessa tämä kaikki olisi keuhkojen sisäpinnalla... Siinä vähän ajateltavaa niille joiden mielestä maskien käyttäminen on turhanpäiväistä.

Uusi etuvanu paikallaan. Käytän vain alkuperäisiä, ko. maskiin tarkoitettuja varusteita, sillä väärän merkkisissä varusteissa on aina vaarana, että maski ei enää toimi toivotulla tavalla.

Pyyhkäisin kypärän visiirin puhtaaksi rasvanpoistoaineella. Visiirin suojana kannattaa normaalisti käyttää muovikalvoja, mutta pääosin kynäruiskumaalaukseen käytettävässä maskissa en ole niitä tarvinnut.

Maskin moottoriosa suodattimet irroitettuina. Ennen kalibrointia akku tulee ladata täyteen ja suodattimet irrottaa. Samalla voi pyyhkäistä muoviosat rasvanpoistoaineella puhtaaksi.

Kalibroinnissa asetetaan kuulan sisältävä muoviputki kypärälle menevän ilmaletkun tilalle, jonka jälkeen painetaan virtakytkimestä n.3 sekuntia yhtäjaksoisesti, jolloin kuuluu piippaus. Tämän jälkeen moottori alkaa kehittämään painetta putkeen, ja kun musta kuula on noussut merkin yläpuolelle, voi virtakytkimen vapauttaa. Kalibrointi on valmis.

Kuulan tulee nousta merkin yli...

Tässä tapauksessa kalibroin vielä suodattimien kanssakin maskin, koska laitoin takaisin käytetyt suodattimet. Valkoisen kuulan sisältävän kalibrointiputken kanssa toimitaan täsmälleen samalla tavalla kuin mustankin, erotuksena vain että suodattimet ovat paikallaan.

Suodattimet eivät ole ainakaan käytössä tukkeutuneet, sillä valkoinen kuula meni reilusti yli sallitun rajan.

Päivänkakkaroita ja perhosia

Huoltojen jälkeen pääsin vihdoinkin maalaamaan, muotokuvaa auton konepeittoon. Tein kukkaköynnöksiä kehystämään kuvaa. Pidän itse Jugend-tyylistä, jonka perusideana on hakea raidoituksiin ja muotoihin innoitusta luonnosta.

Ensin hahmottelua valkoisella. Tässä vaiheessa raidotus näyttää vielä todella karkealta...

Perhonenkin sopii kuvaan

Viimeistelyä vaille. Tämä on osa kehystä joka reunustaa muotokuvaa. Raidoituksen osana on myös muotokuvaa esittävän lapsen nimi.