Blogini muuttaa...

Tässä uuden blogini linkki, sillä Corvette-projekti on jo ohi.

http://airbrushingfromfinland.blogspot.com/2011/07/marhed-scanian-paikkausta.html

Oven tuunausta ja muuta pientä

Aloitin kesälomani pienellä remontinpoikasella. Ensimmäinen kohde kymmenistä pikkujutuista on pannuhuoneen ovi, jonka maalipinta on sekä väärän värinen että erittäin kulunut.
Oven maalaus alkoi pohjustetöillä ja suojaamisella, suojasin pesuhuoneen puolen suojausmuovilla. Tämän jälkeen pesin oven karmeineen rasvanpoistoaineella. Aloitin varsinaisten pohjien tekemisen kaapimalla lastan avulla vanhat maalit pois. Ensin ajattelin hieman luistaa maalinpoistosta, ja vain hioa reunat matalaksi, mutta maali irtosi helposti kokonaisuudessaan.

Vanhassa talossa on aina jokin paikka rempallaan... Ovi on aikanaan maalattu ilman pohjustetöitä alkydimaalilla...

Kuva kertoo enemmän oven lohduttomasta nykytilasta. Ovi on sinkittyä peltiä, ja luultavammin sisältää nykyisin kiellettyä asbestia, joten päätin olla koskematta perusrakenteisiin, ja paikata myös mahdolliset pellissä oleva reiät.

 Maalin sävyksi valittiin uudesta RAL-värikartasta laattojen ja karmien väriin sopiva sävy, vaalea mintunvihreä. Päätin käyttää tässä projektissa alkydimaalia, ja soveltuvaksi maaliksi valitsin Teknoksen teollisuusmaaleista tutun Teknosynt 50:n . Maali voidaan sivellä tai telata ilman pohjamaalausta metallipinnoille ja hiotuille vanhoille maalipinnoille. Sinkkipinta ovessa voi aiheuttaa harmia kiinnipysyvyydessa, mutta toinen vaihtoehto, sinkkiepoksi pohjalle tuntui jo hieman ylimitoitetulta.

Nyt sitten vaan sutimaan, tulee jo nyt ruiskuja ikävä...

Ensimmäisen kerroksen jälkeen kannattaa pitää reilu haihdutustauko... Alkydimaali on myöskin erittäin huonosti peittävää.

 Seuraavaksi pitäisi sitten miettiä jokin sopiva kuvio tuohon oveen, sen verran kalpealta se näyttää tällä hetkellä...

Jotain tämä kaipaa vielä...

Näkymätöntä oppimistako?

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla ns. näkymättömän oppimisen ympärillä käytyä keskustelua. Keskustelussa on luonnehdittu sosiaalisessa mediassa tapahtuva reflektointi ja oppiminen koulun kannalta näkymättömäksi, koska mm. opetussuunnitelmat eivät huomioi käytännössä ollenkaan sosiaalisen median avulla tapahtuvaa oppimista.

Oikeastaan tämän pohtiminen ei ole kovin tärkeää mielestäni, sillä opetussuunnitelmassahan(puhun nyt omasta alastani) annetaan riittävä vapaus opettajalle käyttää sellaisia opetusvälineitä kuin hän itse tärkeäksi näkee. Ehkäpä tärkeämpi pointti olisi puhua opettajien kynnyksestä ottaa uusia medioita käyttöön; Itse olen törmännyt kovin moneen opettajaan joka puhuu somesta suurin kirjaimin, ja kun yrittää saada vuorovaikutusta aikaan saattaakin toinen kätkeytyä kummaliseen termiviidakkoon... Paperia pyöritetään tämänkin asian ympärillä hämmentäen itse asian vierestä.

Monesti tuntuu että sosiaalinen media on osiensa sekamelskaa joiden käyttötarkoituksesta on vaikea saada selvää

Somen olen itse mieltänyt uudeksi opettamisen välineeksi jonka avulla voidaan saavuttaa yllättäviäkin tuloksia. Osa oppilaistani on innostunut blogittamaan päiväkirjanomaisesti koulutyöstään joten olen saanut opettajana ikkunan nuorten maailmaan. Samalla voin tarkastaa miten opetukseni ovat toimineet blogittavien oppilaiden kohdalla, sillä blogittavien oppilaiden tekstejä voi rauhassa tutkia kouluajan ulkopuolella omalta kotikoneelta. Väittäisinkin että some-työkalut muuttavat oppimisen päinvastoin näkyvämmäksi kuin vanhoilla menetelmillä. Valokuvien ja selvitysten kautta blogitetut työselostukset antavat erittäinkin selkeän kuvan oppilaan oppimisesta.

Oppilaan blogitus avaa opettajalle osaamisen eri tavoin kuin pelkkä hallityöskentely. Kuten kynäruiskun sisuskalut näkyvät tässä kuvassa, oppilaan osaaminenkin saattaa tulla näkyväksi blogien avulla...

Nyt kesän alkaessa hämmästykseni pari oppilastani ilmoitti haluavansa jatkaa blogitusta ja maalausharjoittelua lomankin aikana. Järjestin heille mukaan tekotarpeita, sillä ruiskut heiltä löytyvät omasta takaa. Mietinkin että tämä jos mikä on näkyvää oppimista.

Tässä kuva viime kesältä... Taitaa tulla tästäkin kesästä yhtä aurinkoinen...

 Hyvää kesää kaikille!

Ensimmäinen laitetappio some-projektissa...

Oppilaamme ovat käyttäneet koko Corvette-projektin seurannan ajan kiitettävästi I-podeja, I-padeja sekä erilaatuisia kameroita ja videokameraa hallityöskentelyn ohessa dokumentointiin.
Pidänkin pienoisena ihmeenä, että kaikki laitteet ovat säilyneet näin hienosti käyttökunnossa. Alkuun sain monelta epäilevältä opettajalta kuulla, kuinka kovan riskin otamme kun annamme nuorille käyttöön kalliita laitteita... No verrattuna siihen mitä laitteilla on saatu aikaan, riski ei ollut suuren suuri, sillä oppilaamme ovat käsitelleet laitteita pääsääntöisesti erittäin huolellisesti.

Tänään projektimme koki ensimmäisen laitetappion, kun I-pod putosi vahingossa lattialle pöytäkorkeudesta. Mietimme miten olisimme voineet välttää tämän laitetappion, ja päädyimme suojakoteloiden hankkimiseen lopuille laitteille, jolloin pienemmistä kolhuista selvitään ilman vaurioita.

Nurkasta kosketuspinta halkesi paljastaen sisuskalut... Harmillista että en aikaisemmin tullut ajatelleeksi suojakoteloa laitteelle...

Toinen ihmeellinen puheenaihe on ollut laitteiden säilyvyys, joku on saattanut epäillä oppilaidemme kleptomaanisten taipumusten esiintuloa laitteiden saavuttua. Olisin hämmästynyt, jos meiltä olisi jotain kadonnut, sillä kaikki maaliruiskummekin ovat säilyneet paikoillaan vaikka ovatkin kohtuullisen hintavia. Pidämme näitä elektronisiakin laitteita työvälineinä joita käytetään tarpeen vaatiessa hallityöskentelyn ohessa.

Corvette-projektin loppupäätelmiä

Corvette-projekti hallitsi melkein puolen vuoden ajan opetusta ja arkeamme koulussa. Valotan tässä hieman taustaa miksi yleensäkään teemme projekteja oppilaiden kanssa.
Aloittelin opettajantyöt 2005 alkuvuodesta. Aloittaessani vaihdoin työnkuvaani suoraan "lennosta" sillä vaihdoin yrittäjän uran opettajan uraan kertaheitolla. Ensin ajattelin tekeväni enintään puolen vuoden sijaisuuden, mutta opettajan työ vei mukanaan. Jäin tavallaan "koukkuun" opettajuuteen, sillä erikoismaalari-urani aikana en enää viimeisinä vuosina saanut vastaavaa onnistumisen iloa kuin nuorten ohjaamisesta ja opettamisesta. Tosin omassa firmassa tuli Jenkkilät sun muut ihmeelliset ulkomaat nähtyä työn merkeissä. Oikeastaan vastaan tuli turhautuminen, sillä kaikki asettamani tavoitteet omassa yrityksessäni tulivat täyteen, joten opettajan työ loi uudet jopa kaukaiset, haasteelliset tavoitteet.

Ensimmäinen projektimme koulussa, Mercury Cometin liekkimaalaus 2006

Oppilaiden kanssa tehtävät projektit aloitin heti 2005 - 2006 lukuvuonna, koska oppilaiden motivaatio oli kadoksissa kuten myös pintakäsittelyalan ammatin arvostus. Päätin heti alkuun ottaa myös nykyisen haalarien värikoodauksen käyttöön kuten myös vertaisoppimisen mallinkin, jotka omalta osaltaan loivat pohjaa myös projektioppimiselle.

Nopeutettujen rooli oppilaiden työnjohtotehtävissä onnistui yli odotusten.

Corvette-projekti on siis kuudes tähän tapaan koulussa tehty projekti. Corvette-projekti on ensimmäinen projekti jossa käytimme nopeutettuja työnjohtotehtävissä laajemmin. Marika ja Ville hoitivat vastuulliset tehtävänsä erittäin hienosti, kuten myös kaikki muutkin oppilaat omat tehtävänsä, sillä johtaminen ei onnistu jos johdettavat eivät tee mitä pyydetään. Lisäksi meillä oli määritellyt teamleaderit, jotka omalta osaltaan johtivat pienemmässä mittakaavassa omia tiimejään, tiimien ja teamleadereiden vaihdellessa tarpeen mukaan.

Oppimisen kannalta tilanne oli mielestäni ihanteellinen, sillä toiminta oli hyvin samankaltaista kuin maalausalan yrityksessä; Oppilaat pyrkivät ratkaisemaan eteentulevia ongelmia ensin keskenään. Uskon myös itsevarmuuden kasvaneen eri maalaustekniikoiden käyttämisessä ja omaksumisessa. Ongelmanratkaisutaidot ovat tärkeä osa pintakäsittelijän ammattia.

Tässä linkki aiheeseen toisaalla, Osaava Opettaja sivuston blogissa

Kuopio kutsuu

Olen täällä Kuopiossa esittelemässä Pintakilta-wikisivustoa projektin toimijoille.  Corvette-projekti saatiin kunnialla valmiiksi, tai siis oppilaat saivat sen valmiiksi.

 Oli ilo kertoa projektin eri vaiheista muille sosiaalisen median toimijoille, tosin vähän jännittikin tuo nettistreamin kautta esiintyminen.  Kaiken mukavan lisäksi onnistuin hankkimaan kevätflunssan, joka puhkesi siinä Pieksämäen aseman seutuvilla kun matkustin Kuopiota kohti. Kuuselan Hannun kanssa mietimme vielä iltamyöhään asti teknisiä ratkaisuja tämän aamun esitelmiä silmällä pitäen, ja Hannu päätyi Adobe Connect Prohon, jonka kautta pystyi jakamaan esitelmää laajemmin.

Näyttäisi että käytännön toteutuksia ei kovasti ole vielä käytössä muissa oppilaitoksissa, vaan ollaan aika yksin tämän projektin kanssa, harmi, sillä odotin hieman muiden opettajien kokemuksia blogien kautta ohjaamisesta. Täytyy kyllä kiittää vielä kerran omia opiskelijoita, jotka ovat todella hienosti olleet mukana blogiensa kautta projektissa.

Omassa firmassani olen edennyt hyvin joulukorttioriginaalien kanssa, sillä sain viimeiset kaksi valmiiksi sunnuntaina. Myös kauan roikkunut Harrikan paikkamaalaus tuli hoidettua kuntoon, mutta laitan kuvia kunhan pääsen kotiin täältä reissusta.

Messukiireitä ja pieniä takaiskujakin

Pääsiäinen lähestyy, joten Corvette-projekti tehdään valmiiksi tällä viikolla. Auton pitää olla valmiina ja messukunnossa American Car Show:ssa.
Suurin takapakki tulikin messuilla tarvittavien telineiden muodossa. Telineitä ei saatukaan valmiiksi vaan piti alkaa miettimään korvaavaa vaihtoehtoa vain viikkoa ennen messuja. Onneksi Tavastian kiinteistöpäällikkö Jarmo Niinimäki käytti laajaa yhteistyöverkostoaan hyväksi ja järjesti meille vuokratelineet Cramo Oy:stä, joten valaistuskin tullaan saamaan suunniteltuun kuntoon.

Autoon suoritettiin maalauksen jälkeen lakan välihionta ja toinen lakkaus, jotta ns. appelsiinipinta saadaan pienemmäksi.

Kuvasta ilmenee em. appelsiinipinta.

Pääsin itsekin suorittamaan Corvetteen lakkausta, varsinaiseen viimeistelylakkaukseen otti osaa useampi oppilas, eli kaikki vapaaehtoiset, jotka halusivat lakata. kuva Salla Lähderinne

Valmista pintaa... Auton lakkaus onnistui, mutta roskia tuli pintaan paljon johtuen lakkaajien suuresta määrästä.

Corvetesta puretut osat asennetaan takaisin paikalleen, kuvassa etuvalojen asennusta.

Kuvassa maalipinnan kiillotus meneillään. Oppilaat kiillottavat lakassa olevat pienet roskat pois ennen näyttelyä.

Omassa ateljeessani maalaustyöt ovat edenneet taas hieman, ensi joulun evankeliumi-sarjan ensimmäiset työt ovat valmiina. Nämä uudet ovat aika paljon suurempitöisiä kuin aikaisemmat, johtuen originaalien isommasta koosta verrattuna viimevuotisiin. Isompi koko antaa vapauden tehdä enemmän yksityiskohtia, ja ovathan nämä tietenkin tauluinakin näyttävämpiä.

Harmittavasti tämä blogger kääntää pystykuvat takaisin kyljelleen... Kuvassa on myös vähän varjoa taivaalla, mutta idea varmaan selviää tästäkin.